Näyttelydebyytti

Viime lauantaita vietettiin meidän ekan näyttelyn merkeissä! Moision koulun kentällä järjestettiin kaksipäiväinen kaikkien rotujen näyttely, joka me oltiin jo kauan sitten valittu siksi, jossa ekaa kertaa lähdettäisiin kokeilemaan miten kehässä sujuu. Paikka kun on meille aika kätevä, niin matkat oli helppo järjestää. Olin hyvissä ajoin paikalla, vajaa pari tuntia ennen kehän alustavaa alkamisaikaa. Hieman alkoi pyörryttää, koiria kun oli reilu tuhat. Kiertelin siellä täällä kunnes näkyi tuttuja, nimittäin Sony omistajineen. Leira enoineen olivatkin ainoat issikat paikalla.

Tuomarina oli suomalainen Zidy Munsterhielm-Ehnberg, jolle ilmoitin heti ensimmäisenä että ollaan ekaa kertaa kehässä. Ajattelin näin välttyväni hölmöltä näyttämisen siltä varalta että tekisin jotain tyhmää vaan koska en osaa oikein noita näyttelykäytäntöjä vielä. Tuomari oli tosi ystävällinen ja neuvoi hieman miten toimia niin ei tullut ongelmia. Ensin Leira sai vähän rapsutteluja, sitten mentiin ympyrä ja edestakaisin. Meni yllättävän hyvin, Leira keskittyi tosi hyvin eikä ihmetellyt mitä ympärillä tapahtui vaan keskittyi. Seisominenkin meni nätisti, kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen!

Pientä jännitystä toi se, kun tuomari pyysi nostamaan Leiran pöydälle. Mikäli olet tätä blogia seurannyt aiemmin, saatat tietää että kokemukseni näyttelypöydistä eivät ole kovin hyviä. Tämäkin sujui kuitenkin ilman kummempia ongelmia. Hampaiden tutkiminen sujui tosi hyvin, ei siis turhaan oltu treenattu sitä tässä viime päivinä. Olen koittanut opettaa Leiran siihen, että kun sanon 'hampaat' niin silloin pitää kestää paikallaan ja hiljaa sen ajan, että joku tutkii suuta, ja sitten saa palkkaa. Toimii!

Sitten odoteltiin kun tuomari saneli arvostelua. Vähän jännitti, että mitä sieltä tulisi, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Mutta hyvinhän meni sekin!

Ihastuttava lupaava pentu. Hyvä koko. Kaunis pää. Hyvä purenta. Hyvät korvat. Ikäisekseen hyvä runko. Erin. om. häntä. Hyvä karva. Hienot kaksoiskannukset. Hyvät sivuliikkeet. Hieman leveä edestä. Ihastuttava luonne.

Arvostelun lisäksi saatiin kouraan kaksi ruusuketta, KP ja ROP pentu. Eli ihan mukavasti meni siis! En voisi kyllä olla tyytyväisempi. Tuomari tuli vielä kannustamaan ja sanoi, että kannattaa ihmeessä jatkaa näyttelyissä käymistä ja mainitsi nopsaan Leiran muistuttavan hänellä joskus ollutta islanninlammaskoiraa, joka eli 15-vuotiaaksi.

Sony ei ollut ihan yhtä onnekas - omistajansa kertoikin jo, että ko. tuomari ei oikein välitä Sonyn väristä, ja onkin antanut sille aiemmin arvosanaksi T:n värin vuoksi, ja sama ääni oli kellossa lauantainakin. T vaihtui kuitenkin EH:ksi. Sinänsä hassua, että valioluokassa olevasta koirasta sanotaan että väri ei täysin kelpaa... No, kuka pitää mistäkin! Saatiin myös vinkkiä että kannattaa arvostelun kanssa mennä hakemaan pokaalia palkintoteltasta - heillä oli kuulemma ensimmäinen pokaali jäänyt hakematta, kun eivät moisesta edes tienneet, ja sama olisi kyllä käynyt meillekin ellei olisi asiasta vinkattu.

Seuraavia näyttelyitä ei ole vielä varmaksi sovittu, mutta se on varmaa ettei nämä meidän viimeisiksi jääneet! Toivottavasti menee yhtä hyvin seuraavallakin kerralla.

Heinikossa suhisee

Tämä blogi on vietellyt vähän hiljaiseloa, ei siksi että olisin kyllästynyt koko touhuun vaan lähinnä siksi, ettei oikein ole ollut mitään mistä kirjoittaa! Leirasta tuli iso tyttö eli sillä alkoivat ekat juoksut, ja sen jälkeen ollaankin tehty ihan vaan tylsän tavallisia hihnalenkkejä eikä olla päästy minnekään koirapuistoon tai kavereita tapaamaan tai muuta. Täytyy sanoa, että Leira oli tosi helppo juoksujen suhteen, käytös ei muuttunut mitenkään apaattiseksi kuten joillain käy, pikemminkin vähän jopa kuuliaisemmaksi. Lenkeillä se on ollut parempi, eikä samaan tapaan sinkoile mihin sattuu, vaan menee tosi nätisti. Sotkunkaan kanssa ei ollut ongelmia, sillä Leira kantoi pöksyjään ylpeydellä, toisin kuin esimerkiksi emänsä joka kuulemma sai puolessa tunnissa kahet revittyä riekaleiksi...

Mutta nyt on juoksut ohi ja voidaan taas jopa tehdä muutakin kun kulkea lyhyessä hihnassa poikakoiria vältellen! Lähiaikoina ohjelmassa on torstaisin koirakoulua, ensi viikon lauantaina ensimmäiset viralliset näyttelyt ja siitä viikon päästä paimennuskoulutusta Somerolla. Ruissaloon mennään myös katsastamaan koirien uimaranta.

Tänään iltalenkin jälkeen mentiin koko porukka tuohon noin sadan metrin päähän ihmettelemään kesän meille suomaa ihmettä - eli siis pitkää heinikkoa. Leira sai pitkästä aikaa kunnon pentuhepulin ja juoksi edestakas loikkien heinikossa, joka selvästi oli taas uusi lisäys maailman kivoimmat asiat ikinä -listaan. Joskus olisi kivaa olla koira - easily amused.

Talviturkit narikkaan

Viime keskiviikkona lähdettiin koko porukka kohti Iidan ja Lokin kotinurkkia, siellä kun kuulemma olisi reippaasti tilaa pitää koiria vapaana. Olin vähän skeptinen, että uskaltaisinko pitää Leiraa irti - sillä kun on vähän tapana muuttua kuuroksi vieraiden ihmisten tai autojen mennessä ohi - mutta tilaa tosiaan riitti! Ei olisi uskonut että oltiin kuitenkin alle kymmenen minuutin päässä torilta. Eli aivan rauhassa sai Leirakin juosta kavereiden kanssa, ilman omistajien panikointia.

Mukana oli islantilaisten lisäksi bordercollie-poika Urho, joka ei kauheasti Leirasta innostunut, sen elämään kun ei mitään muuta mahtunut kuin pallo ja sen noutaminen. Leiraa se ei haitannut, aika äkkiä se äkkäsi ettei Urhosta saa leikkikaveria ja keskitti energiaansa Lokiin ja ilakointiin ylipäätään.

Todellinen riemu repesi, kun Leira bongasi lätäkön. Se ei ole ennen oikeen päässyt kauheasti kokeilemaan, millaista vedessä sählääminen on. Sen mielipide asiasta tuli kuitenkin aika nopeasti selvästi - vesi on maailman paras juttu ikinä! Leira ei ole pitkään aikaan saanut kunnon pentuhepulia, mutta veden roiskuessa mentiin kyllä taas siihen tahtiin edestakaisin että oksat pois.

Oli tosi ihana sää, aurinko paistoi ja oli itseasiassa yllättävänkin lämmin vaikka eletäänkin vasta toukokuun alkua. Tätä lisää, kiitos! Aurinko kätevästi kuivasi, eikä kotiin lähtiessä tarvinnut ottaa autoon litimärkää koiraa.

Kotikentällä

Sunnuntai oli ihan huippu päivä! Kuralan Lemmikkiasemalla eli tässä ihan lähellä oli mätsärit, eikä siinä vielä kaikki - paikalla oli nimittäin huimat viisi islanninlammaskoiraa: Leira tietysti, naapurin Imir, ukki ja eno Tico & Sony sekä uusi tuttavuus Loki. Leiraa alkoi aamulla jo vähän ihmetyttämään, kun ei lenkille lähdetty, mutta halusin että sillä riittää sitten kunnolla energiaa koko päiväksi. Sää oli tosi kaunis ja ihan täydellinen mätsipäivälle, ja veikkailin, että paikalle saattaisi tulla aika reippaastikin koiria. Ja olihan niitä - luin myöhemmin, että yhteensä 101 koiraa oli osallistunut!

Ilmoittautumisen jälkeen odoteltiin porukalla luokkien alkua, ja kun kello läheni kahtaatoista niin lähdettiin pääkallopaikalle. Kehiä oli kaksi, ja pennut olivat ensin. Tosi kiva musta, että isot ja pienet pennut olivat eri luokissa - ensinnäkin siksi, että koiria oli siten vähemmän ryhmäkehässä, ja toiseksi siksi, ettei isojen pentujen kehässä sitten tarvittu sitä kamalaa esittelypöytää! Oltiin numerolla 13 - epäonnennumero - joten vähän jännitti, että mitenköhän tämä nyt menee. Isoja pentuja oli 18, ja kaikki menivät ensin seisomaan kehään, ja sitten pareittain.

Olin jotenkin niin täpinöissä, etten edes muista, minkä näköinen koira meillä oli vastassa parikehässä. Leira seisoi tosi nätisti taas, ja kun tuomari tuli tarkastelemaan lähempää, niin se oli oma itsensä eli korvat luimussa ja häntä vipaten otti uuden tulokkaan vastaan. Vähän se ihmetteli, kun piti hampaita katsoa, mutta pysyi ihan paikallaan ja kiltisti. Tuomari kyseli vielä iän ja sukupuolen, ja sanoi että olikin ihan tyttökoiran näköinen mutta pitää tarkistaa kun kerran meni jo vikaan. Sitten mentiin kehä ja suoraan edestakaisin, mikä meni ihan OK:sti. Leiran mielestä vauhti oli liian hidas, ja siksi meni välillä vähän etukenossa ja vetäen - pitää siis vähän nostaa tahtia jatkossa. Sitten mentiin yhdessä kehää ja seisotettiin, ja sininen nauha meni parille ja Leira sai punaisen. Jee!

Nauhat oli kiedottu purutikkuihin, mikä oli musta todella hauska idea. Leiralla menikin sit ehkä minuutti sen popsimiseen, mutta oli kyllä ansaittu! Pienet painit Lokin kanssa, ja sitten oli aika mennä punaisten kehään. Yhdeksän koiraa kerralla oli Leiran makuun vähän liikaa, eikä keskittyminen erää riittänyt - muiden kanssa olisi pitänyt vissiin päästä leikkimään. Joten paikalla se ei oikeen viittinyt pysyä ja kehää mennessä haukkui. Sijoitusta ei tullut, mutta hauskaa oli silti!

Vaikka sijoituksia ei herunutkaan, sai silti meidän viidestä issikasta neljä punaisen nauhan. Aikuisten isojen kehässä komeilikin sitten rivissä kolme issikkapoikaa. Hieno näky! Kuvasta näkyy hyvin myös rodun monimuotoisuus, näitä on tosiaan moneen junaan.

Teijolla

Pääsiäislomia vietettiin mätsärien lisäksi myös Teijon retkeilyalueella. Leira oli pitkän narun päässä, ja pääsi muun muassa testailemaan jään kestävyyttä. Paistettiin myös makkarat, kuten kunnon ulkoiluun kuuluu, ja pitihän Leirankin saada maistaa. Vähän jännitin, että miten se suostuu olemaan puussa kiinni, mutta kiltisti se siinä oli. Taidan antaa kuvien puhua puolestaan!

Huomenna on sit taas mätsärit Turussa - ja sinne on näillä näkymin tulossa kait jopa viisi islanninlammaskoiraa. Käy jo ihan kunnon rotumiitistä :)

Ekat mätsärit

Hetki on ehtinyt vierähtää viime kerrasta kun kirjoittelin - pääsiäislomalla en jaksanut ajatellakaan mitään kirjoittamista, ja sen jälkeen puskikin sata deadlinea ja tenttiä päälle. Nyt oli kuitenkin hetki aikaa käydä kuvia läpi, ja pääsiäisestä saan parikin postausta kehiteltyä.

Ensiksi käsittelyyn ne kauan odotetut ekat mätsärit, jotka siis olivat Salossa pitkäperjantaina. Yhteenvetona voisin sanoa, että kokemuksena todella kiva päivä, mutta jos puhtaasti suorituksena ajatellaan niin menihän se vähän penkin alle. Mutta mitäs noista! 

Sää ei ihan suosinut, oli tosi kylmää ja satoi lunta ja räntää. Sormet ja varpaat oli aika koetuksella. Meidän osalta homma alkoi mies ja koira -kisalla, johon sain kuin sainkin Henrin suostuteltua (tosin Henri käyttäisi varmaan sanaa pakotettua tässä kohtaa). Leira meni ekan ringin todella hienosti, vaikka kehässä porukkaa olikin varmaan yli parisenkymmentä koirakkoa. Henri pääsikin sitten parhaan kahdeksan joukkoon, mutta uudestaan kehää juostessa edessä oleva alkoi pänniä, ja Leiran piti sille sitten antaa kuulua. Joten valitettavasti ei palkittujen neljän joukkoon selvitty. Mutta parhaan kahdeksan joukossa kuitenkin!

Sitten oli vuorossa odottelua, ennen kuin pentuluokka alkoi. Oltiin numerolla kymmenen, joten melko nopsaan päästiin kehään. En edes muista, minkä näköinen koira meillä oli parina, olin sen verran täpinöissäni. Ja siinähän se ongelman ydin olikin - keskityin pelkästään siihen, että miten se Leira seisoo ja miten se juoksee ja unohtui katsoa eteenpäin. Joten kehää kiertäessä juoksin erittäin tyylikkäästi siinä reunalla olleeseen pöytään. En oikeesti nähnyt sitä ollenkaan! Hetki meni tajutessa että mitähän ihmettä, kun rysäys vaan kuului ja jalkoihin sattui. No, kunnialla siitä sitten vaan ympyrä loppuun. Leira vähän hämääntyneenä ei oikeen pystynyt enää sen jälkeen keskittymään, joten lienee sanomattakin selvää, että sininen nauha sieltä tuli.

Hetki jouduttiin taas värjöttelemään ja odottelemaan sinisten kehää, pentuja kun oli kait yli kolmekymmentä ilmoittautuneena. Paria koiraa jouduttiin vielä etsimään muista kehistäkin. Lopulta saatiin kaikki jaettua punaisiin ja sinisiin, ja oli taas aika lähteä juoksemaan ympyrää. Onneksi tuomari pisti ryhmän kahteen osaan, niin oli vähän väljemmät välit juosta. Mutta koska sitä pöytää päin nyt oli jo juostu, niin Leirahan pelkäsi kuollakseen sitä nurkkaa, jossa viimeksi tömähti. Ei suostunut menemään lähellekään, mikä teki kehän kiertämisestä hieman hankalaa, kuten alla olevasta otoksesta käynee ilmi.

Lienee jälleen selvää että eihän me sijoituttu, tuomari kiitti osallistumisesta ja saatiin aikalailla heti palata kentän laidalle.

No, se on ainakin varmaa, että tästä on suunta vain ylöspäin! Jos pitäisi ensi kerralla vaikka silmät auki, niin menisi jo paljon paremmin. Todellinen tulikoehan meillä on vasta 9.6., jolloin meillä on ekat viralliset näyttelyt. Toivon todella, että siellä sujuu jo paremmin...