29. toukokuuta 2012

Heinikossa suhisee


Tämä blogi on vietellyt vähän hiljaiseloa, ei siksi että olisin kyllästynyt koko touhuun vaan lähinnä siksi, ettei oikein ole ollut mitään mistä kirjoittaa! Leirasta tuli iso tyttö eli sillä alkoivat ekat juoksut, ja sen jälkeen ollaankin tehty ihan vaan tylsän tavallisia hihnalenkkejä eikä olla päästy minnekään koirapuistoon tai kavereita tapaamaan tai muuta. Täytyy sanoa, että Leira oli tosi helppo juoksujen suhteen, käytös ei muuttunut mitenkään apaattiseksi kuten joillain käy, pikemminkin vähän jopa kuuliaisemmaksi. Lenkeillä se on ollut parempi, eikä samaan tapaan sinkoile mihin sattuu, vaan menee tosi nätisti. Sotkunkaan kanssa ei ollut ongelmia, sillä Leira kantoi pöksyjään ylpeydellä, toisin kuin esimerkiksi emänsä joka kuulemma sai puolessa tunnissa kahet revittyä riekaleiksi...



Mutta nyt on juoksut ohi ja voidaan taas jopa tehdä muutakin kun kulkea lyhyessä hihnassa poikakoiria vältellen! Lähiaikoina ohjelmassa on torstaisin koirakoulua, ensi viikon lauantaina ensimmäiset viralliset näyttelyt ja siitä viikon päästä paimennuskoulutusta Somerolla. Ruissaloon mennään myös katsastamaan koirien uimaranta.



Tänään iltalenkin jälkeen mentiin koko porukka tuohon noin sadan metrin päähän ihmettelemään kesän meille suomaa ihmettä - eli siis pitkää heinikkoa. Leira sai pitkästä aikaa kunnon pentuhepulin ja juoksi edestakas loikkien heinikossa, joka selvästi oli taas uusi lisäys maailman kivoimmat asiat ikinä -listaan. Joskus olisi kivaa olla koira - easily amused.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti