13. lokakuuta 2013

OMG, se on hengissä sittenkin!

Eihän tässä ole mennyt kuin reilu vuosi hiljaiseloa! Tapasin issikkaihmisiä eilen ja sain osakseni taas nillitystä, että blogia ei päivitetä. Pöh. Sen lisäksi Katja ja Tiina-Maria heitti mulle pari päivää sitten haasteen, joten kai mun nyt sit täytyy ainain sen verran päivitellä. Lupaan samalla, että seuraavaa postausta ei tarvitse odottaa ihan näin kauaa. (Joku voi sitten 2015 tulla kommentoimaan tähän syytöksiä, jos tässä lupauksessani en pysykään...)

Eli. 11 kysymystä. Mun pitäisi näiden jälkeen keksiä itse 11 kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa, mut sori vaan, kaikki tietämäni issikkaihmiset on kuitenkin jo haastettu niin emmää jaksa!

1. Viisi ominaisuutta, jotka tekevät unelmakoirastasi unelmakoiran?
- Mun unelmakoira ois terve, sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva, helposti koulutettava, silmää miellyttävä ja semmonen kaikin puolin ihana. Eli Leira siis on melko lähellä sellasta unelmakoiraa, voishan se olla tietysti vähän miellyttämishaluisempi eikä ihan niin jääräpää, mut toisaalta kyllähän vähän luonnettakin pitää löytyä!

2. Kun treenaat koiran kanssa teetkö tarkan suunnitelman, jota noudatat vai treenaatko go with the flow -tyylillä? Kumman tavan koet paremmaksi itsellesi ja koirallesi? 
- Mehän ei sinänsä treenata mitään ihmeempää lajia, arkijuttuja tulee treenattua ihan päivittäin (hihnassa olo yms.) sitä mukaan kun tuolla mennään ja tehdään. Mut ehdottomasti enemmän mennään sellasella hetken mielijohteella ja hei, tätähän vois kokeilla opettaa sille -meiningillä. Luulen kyllä, et jos jotain lajia lähtis oikeesti treenailemaan, niin varmaan sopisi paremmin että suunnitelisi hieman enemmän sitä tekemistä.

3. Miten elämäsi on muuttunut koiran hankkimisen jälkeen?
- Pitää suunnitella enemmän menemisiään. En voi vaan kaupungilla ollessa päättää, et hei, mähän voisin ottaa junan Helsinkiin ja mennä pariks yöksi kaverille. Pitää aikatauluttaa elämää enemmän - jos esim. mulla on luentoja aikavälillä 08.30-20.00, niin en voi luonnollisesti vaan lähteä aamusta yliopistolle, käydä päivällä siellä syömässä, juoruta kavereiden kanssa lukea hypärillä ja illalla kotiin, vaan pakko päästää Leiraa riehumaan siinä välissä. Elämästä on myös tullut kivempaa. Oon tavannut paljon uusia ihmisiä Leiran myötä.
 


4. Jos saisit muuttaa koirassasi yhden asian, minkä muuttaisit?

- Autojen jahtaaminen sais loppua. Sydän syrjällään pelkään, et joku päivä se koituu ton kohtaloksi...

5. Valitse yksi laji, jota treenaat koiran kanssa ja perustele miksi juuri se?
- Kuten sanottua, eihän me treenata mitään lajia. Joo, paljon on ollut puhetta, mutta valitettavasti on tullut budjetointiongelmia. Turun seudulla monet kurssit ja hallit on ensinnäkin kaukana, ja toiseksi ne maksaa. Mut agility kiinnostaa, ja niin äkkiä ja hienosti Leira eilenkin kokeili hyppyä ja putkea, että se voisi jopa sopia meille.

6. Haluaisitko mielummin koiran, joka on helppo arjessa vai koiran, joka on lyömättömän hyvä harrastekoirana?
- Helppo arjessa. Harrastaminen ei kuitenkaan ole mulle se mikään tärkein juttu, vaan Leirakin on ihan perus kotikoirana nyt. Koiraa ottaessa halusin kuitenkin, että rotu olisi sellainen, että olisi potentiaalia harrastamiseen, koska kyllä mekin jotain ruvetaan tekemään, kun aika- ja rahatilanne on sopiva.

7. Mikä on tarina koirasi takana? Kuinka se tuli sinulle? Oliko se pitkän haaveilun ja harkinnan tulos vai nopea päähänpisto? Jouduitko odottamaan kauan saadaksesi pennun?
- Tuolta kun selaa tän blogin ekaan postaukseen, niin tarinointia löytyy sieltä. Voisi sanoa, että se oli pitkä harkinta että koira tulee, mut se että se koira oli nimenomaan Leira, ei ollut niiiin pitkän harkinnan alla. Ei siis esimerkiksi oltu varattu jo ennen pentujen syntymää et tuosta pentueesta meille yks, kiitos.

8. Vievätkö koirat kaiken aikasi ja rahasi? Onko sinulla elämää koiraharrastusten ulkopuolella?
- On, ja paljonkin. Mä olen niin onnellisessa tilanteessa, että Leira ei ole mulla 24/7, vaan aina välillä hoidossa muualla. Pystyn siis melkosen vapaasti tekemään kaikkea muutakin.

9. Tulevatko perheessäsi ihmiset vai koirat ensin? Ovatko koirat vain koiria?
- Riippuu tilanteesta. Jos tekisi mieli kauheasti suostua tyttöjen pyyntöön lähteä vaikkapa lasilliselle pitkän luentopäivän jälkeen, mutta tiedän, et aamun lenkki ei ollut niin pitkä, et Leira jaksaisi kotona kauheen kauaa enää yksin möllöttää, niin kyllä sit mennään kotiin ja koiran kanssa ulos. Ylipäätään voisi sanoa, että sitten kun Leira on mulla, niin kyllä mä suunnittelen menemiset sen mukaan, miten ehdin Leiran kanssa olemaan, enkä toisinpäin. Mut toisaalta sitten taas, koira on kuitenkin vain koira siinä mielessä, et minä määrään, ei koira. Tai niin ainakin itselleni uskottelen.

10. Suurin saavutus koirasi kanssa?
-Vaikea sanoa. Arjen pienet jutut tuntuu kivoilta. Se, kun kävellään rähisijöiden ohi, ja Leira vaan tuijottaa mua hyvässä kontaktissa eikä välitä niistä. Tai miten hyvin se on ruuan kanssa - siltä voi ottaa kupin pois kesken syömisen eikä se sano mitään, odottaa kunnes saa luvan alkaa syödä yms. Myös jokainen auton ohitus ilman perään säntäämisen yrittämistä on saavutus, josta oon ylpeä.

11. Suurin pelkosi koiran kanssa (esim. epäonnistut jonkin asian kouluttamisessa, koirasi sairastuu ja joudutte luopumaan jostakin lajista, tms.)?
- Suurin pelko on nimenomaan noi autot. Pelkään et joku päivä hihna katkeaa, panta aukeaa jostain syystä vahingossa, en ole tarpeeksi valppaana ja tilanne pääsee yllättämään ja hihna lipsahtaa kädestä. Eli sitä pelkään et toi elukka pääsee juoksemaan auton alle. Toivon todella, et näin ei koskaan käy, ja joka päivä tehdäänkin töitä sen eteen et niin ei pääsiskään käymään.