Näyttelydebyytti

Viime lauantaita vietettiin meidän ekan näyttelyn merkeissä! Moision koulun kentällä järjestettiin kaksipäiväinen kaikkien rotujen näyttely, joka me oltiin jo kauan sitten valittu siksi, jossa ekaa kertaa lähdettäisiin kokeilemaan miten kehässä sujuu. Paikka kun on meille aika kätevä, niin matkat oli helppo järjestää. Olin hyvissä ajoin paikalla, vajaa pari tuntia ennen kehän alustavaa alkamisaikaa. Hieman alkoi pyörryttää, koiria kun oli reilu tuhat. Kiertelin siellä täällä kunnes näkyi tuttuja, nimittäin Sony omistajineen. Leira enoineen olivatkin ainoat issikat paikalla.

Tuomarina oli suomalainen Zidy Munsterhielm-Ehnberg, jolle ilmoitin heti ensimmäisenä että ollaan ekaa kertaa kehässä. Ajattelin näin välttyväni hölmöltä näyttämisen siltä varalta että tekisin jotain tyhmää vaan koska en osaa oikein noita näyttelykäytäntöjä vielä. Tuomari oli tosi ystävällinen ja neuvoi hieman miten toimia niin ei tullut ongelmia. Ensin Leira sai vähän rapsutteluja, sitten mentiin ympyrä ja edestakaisin. Meni yllättävän hyvin, Leira keskittyi tosi hyvin eikä ihmetellyt mitä ympärillä tapahtui vaan keskittyi. Seisominenkin meni nätisti, kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen!

Pientä jännitystä toi se, kun tuomari pyysi nostamaan Leiran pöydälle. Mikäli olet tätä blogia seurannyt aiemmin, saatat tietää että kokemukseni näyttelypöydistä eivät ole kovin hyviä. Tämäkin sujui kuitenkin ilman kummempia ongelmia. Hampaiden tutkiminen sujui tosi hyvin, ei siis turhaan oltu treenattu sitä tässä viime päivinä. Olen koittanut opettaa Leiran siihen, että kun sanon 'hampaat' niin silloin pitää kestää paikallaan ja hiljaa sen ajan, että joku tutkii suuta, ja sitten saa palkkaa. Toimii!

Sitten odoteltiin kun tuomari saneli arvostelua. Vähän jännitti, että mitä sieltä tulisi, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Mutta hyvinhän meni sekin!

Ihastuttava lupaava pentu. Hyvä koko. Kaunis pää. Hyvä purenta. Hyvät korvat. Ikäisekseen hyvä runko. Erin. om. häntä. Hyvä karva. Hienot kaksoiskannukset. Hyvät sivuliikkeet. Hieman leveä edestä. Ihastuttava luonne.

Arvostelun lisäksi saatiin kouraan kaksi ruusuketta, KP ja ROP pentu. Eli ihan mukavasti meni siis! En voisi kyllä olla tyytyväisempi. Tuomari tuli vielä kannustamaan ja sanoi, että kannattaa ihmeessä jatkaa näyttelyissä käymistä ja mainitsi nopsaan Leiran muistuttavan hänellä joskus ollutta islanninlammaskoiraa, joka eli 15-vuotiaaksi.

Sony ei ollut ihan yhtä onnekas - omistajansa kertoikin jo, että ko. tuomari ei oikein välitä Sonyn väristä, ja onkin antanut sille aiemmin arvosanaksi T:n värin vuoksi, ja sama ääni oli kellossa lauantainakin. T vaihtui kuitenkin EH:ksi. Sinänsä hassua, että valioluokassa olevasta koirasta sanotaan että väri ei täysin kelpaa... No, kuka pitää mistäkin! Saatiin myös vinkkiä että kannattaa arvostelun kanssa mennä hakemaan pokaalia palkintoteltasta - heillä oli kuulemma ensimmäinen pokaali jäänyt hakematta, kun eivät moisesta edes tienneet, ja sama olisi kyllä käynyt meillekin ellei olisi asiasta vinkattu.

Seuraavia näyttelyitä ei ole vielä varmaksi sovittu, mutta se on varmaa ettei nämä meidän viimeisiksi jääneet! Toivottavasti menee yhtä hyvin seuraavallakin kerralla.